Pari sanaa narsismista

Voldemort, se kamalan iljettävä kasvoton tyyppi, joka kerää ympärilleen joukkoja, jotka saa joko pelottelemalla tai lupailemalla näppeihinsä ja valtaansa. Voldemort ei hevillä luovuta, jos on jonkun saanut "piiriinsä". Tuomiona on kuolema, jos yrität siirtyä pois hänen johtamastaan pimeyden piiristä. Hän uskottelee niin itselleen, kuin muille olevansa maagisen voimakas hahmo ja antaa sen kuvan, että vain häneen liittymällä voi oikeasti elää. Tosiasiassa se, joka hänen joukkoihinsa liittyy saa elää ainaisessa pelossa ja kauhun vallassa. Voldemort on täynnä negatiivista energiaa ja voimaa, sitä joka levittää ympärilleen tuhoa ja kuolemaa. Hän on kuin energiaa ja elämää syövä musta aukko.

Voldemort

Voldemort itse elää jatkuvassa kuoleman pelossa ja hamuaa valtaa muista. Hän on kuitenkin samalla täysin riippuvainen muista. Hänen valtansa on illuusio ja kuvitelma ja rakentuu täysin sen varaan, mitä heijastusta ja voimaa hän saa muista imettyä. Ilman muita ei ole häntä, eikä hänen valtaansa. Dualismia tietysti tavallaan, mutta myös olemassaolon irvikuva. Tyhjyys, jonka olemassa olo täytyy imeä muista.  

Tuntuu ja näyttää todella kamalalta ja pelottavalta, kuten jokainen Harry Pottereita katsonut tietää. Mutta, mitäpä jos Voldemort onkin perikuva jostain ilmiöstä, jonka kouriin ja vaikutuspiiriin saattaa elämänsä aikana joutua ihan tässä tavallisessa elämässä. Mitäpä jos alaisesi, naapurisi, sukulaisesi, puolisosi tai esimiehesi onkin tavallisen elämän Voldemort. Näin voi hyvinkin olla, mutta sitä voi olla vaikea huomata, koska hän tuskin näyttää Voldemortilta tai edes Ankeuttajalta. Saattaa olla jopa kivan näköinen ja mukavan oloinen lyhyessä kanssakäynnissä.

Ehkä jäät jossain vaiheessa tuttavuutta vähän miettimään jotain kummallisuuksia tai jotain outoa tunnelmaa. Tai ehkä jonkun ihmisen kanssa tunnet olevasi uuvuksissa. Ehkä jonkun kanssa asioidessa, eläessä, työskennellessä tai kommunikoidessa koet, että asiat loppuvat etenemästä ja mukaan astuu joku jarruttava voima. Jatkuvat sekaannukset, epäselvyydet ja outoudet alkavat ilmaantua ihan kummasti sieltä täältä. Asioita ei saa ratkottua parhain päin kaikkien kannalta, vaan kummallisesti motiivi onkin jotain ihan muuta. Jäätkö ehkä ihmettelemään, että miten jutut tuntuu ihan oudoilta, reagointi saattaa olla todella dramaattista, tunnereaktiot ja varsinkin selittelyt niihin ihan kummallisia, koetko enemmän hämmennystä, kuin selkeyttä ja hyvää oloa. Onko vuorovaikutus imevää ja sellaista, että jäät johonkin loukkuun. Että se missä toisen kanssa tehdään hyviä valintoja ja ratkaisuja ja pistetään toimeksi, niin tässä kohtaa asia elää "kuollutta" olemassa oloaan, eikä etene mihinkään.

Pelaako toinen silmiesi edessä todella räikeää peliä, valehtelee kolmansille osapuolille ja värittelee tapahtumat ihan uusiksi. Ja jäät itse suu auki ihmettelemään hänen törkeää käytöstään. Ja puolustautuminen on vaikeaa, koska hänelle valhe on vain keino maalata ja värittää asiat uudelleen. Totuus on hänelle se minkä hän kulloinkin katsoo hänelle olevan tarkoituksenmukaisin versio. Ja perään hän suureen ääneen kuuluttaa olevansa varmasti rehellinen. Sitä hän varmaan tavallaan onkin, koska maailma muutetaan sellaiseksi, että se peilaa häneen sitä kuvaa, josta hän eniten hyötyy. Se on se hänen juuri rakentamansa totuus.

Oletko ajatellut, että se kenen kanssa koet energiavajetta, pelaa sinun energiaasi omaan pussiinsa. Hän tarvitsee sinulta jotakin, jotta tuntee itse elävänsä enemmän. Ilman sinua hän on tyhjä. Hän ei ole sinusta kiinnostunut, hyvinvoinnistasi tai vastavuoroisuudesta. Kaiken takana on hänen oma hyötynsä. Hyöty voi olla energiasi/voimavarasi/elämänenergiasi, vastuunkantaminen, syyllisyyden kantaminen, huomion saaminen, vallan tunteen antaminen hänelle, huolenpitosi, rahasi, osaamisesi, asiakkaasi, taitosi, mikä vaan mistä hän katsoo saavansa hyötyä.

Hän tarvitsee toisia ja ehkä juuri sinua, ollakseen totta, muuten hän on vain illuusio. Hän saa muista elämänvoiman, tarkoituksen ja minäkuvansa. Hän luo itselleen ja muille kuvan omasta erinomaisuudestaan ja maagisesta voimapiiristään, joka onkin sisältä ihan tyhjä. Tätä hänen luomaa kuvaa kuitenkin tulee heijastaa häneen. Jos häntä ei vahvisteta tai heijastusta ei hänen ehdoillaan tehdä, hän romahtaa täysin. Vahvistus tulee muista ihmisistä. Oman negatiivisuutensa hän heijastaa/oksentaa aina muiden kannettavaksi. Sitä hän ei halua itseensä, mutta toisaalta hän on myös niin täynnä negatiivisuutta, että se on ainoa mitä hän aidosti pystyy muihin heijastamaan. Hän siirtää epäröimättä sinuun lonkeroidensa ja virtapiiriensä kautta negatiivisen tuhovoimansa. Imien samalla sinusta sen mitä hän tarvitsee, voimasi ja energiasi. Ja jos lakkaat olemasta hänelle hyödyksi, hän ei tarvitse sinua enää ollenkaan.

Vuorovaikutus narsistin kanssa on lopulta yksipuolista. Hän vuorovaikuttaa itsensä suuntaan hyötyä, mutta ei anna toiselle vastineeksi mitään. PAITSI siis, jos se on vipukeino saada toinen enemmän valtaansa ja hallintaansa tai jos sen kautta varmistetaan vielä suurempi hyöty hänelle itselleen. Narsisti ei tee mitään siitä syystä, että joku toinen saa jotain. Hyöty pitää tulla hänelle itselleen. Hyöty voi olla pelkkää huomiotakin. Jos ajattelet, että narsisti on kuin tarvitseva vauva, jonka vaatimiskeinot ovat aikuisen tasoa, pääset hajulle siitä pelistä minkä keskellä saatat olla. Joskus hän saattaa ottaa myös murrosikäisen kiukuttelut keinoksi, jotta varmistaa, että pelaat hänen pussiinsa. Tunnelmat ovat tukalat, ympäristössä väsytään, mutta hänen pitää voida hyvin. Ja muiden tulee vastata siitä, että hän voi hyvin. Sisällään ei tietenkään voi hyvin, koska se on tyhjää täynnä. Mutta ainakin hän voi pitää sitä illuusiota yllä muiden avulla. Hän ja hänen maagisuuteensa. Ja entäs se hänen erinomaisuutensa.

On myös huomattava, että narsistin ansaan jää epäreilun kohtelun ja yhteen suuntaan toimivan vuorovaikutuksen aiheuttaman vihan ja raivon takia. Mutta myös toisellakin tapaa. Nimittäin, jos hän käyttää pelissä marttyyriyttä apunaan. Aina eivät keinot ole väkivalta, pakottaminen tai kieroilu vallankäytön keinoin. Myös marttyyriksi vetäytyminen ja näin huomion hakeminen ja vastuun siirtäminen saattaa palvella häntä. Ja herättää myös vastapuolessa ihan erilaisia tunteita, kuin vallankäyttö. Marttyyri ei kanna itse vastuuta, eikä aiokaan. Hän tarvitsee syntipukin, joka kantaa syyllisyyden hänen puolestaan. Ja hän joko tekee toisesta syntipukin vallankäytöllä ja henkisellä hakkaamisella (vääristelyllä, syyttelyllä) tai sitten hän heittäytyy marttyyriksi ja syyttää sinua kiusaajaksi. Tai jopa persoonallisuushäiriöiseksi. Jos loukkaat häntä, hän kostaa sen joko verisesti tai varastaa sinulta loukkaantumisen tunteen (uhriuttaa itsensä). Marttyyriys toimii myös oivana mustamaalauskeinona, tällä jos jollain saa lähiympäristön hämilleen ja sekaisin. Vähän niinkuin silmänkääntötemppu.  Hän hakee siis hyötyä itselleen tunnemanipuloinnilla ja tunnesiirroilla. Ihan oikeastaan millä vaan, kunhan hän saa huomioita ja peilausta sillä tavalla miten hän haluaa sitä saada.

Pari hyvää johtolankaa, joista voi päätellä olevansa energiaimurin kynsissä:

·         kaikki vaikuttaa todella täydelliseltä ja hyvältä. Unelmaltasi tai juuri siltä mitä olitkin tarvinnut esim. koskien puolisoa tai alaista. Ajatuksina pyörii, että kävipä minulla tuuri tai olinpa minä onnekas kun kohtasin hänet. Hän on juuri sopiva työntekijä tai esimies osastolle, miten sattuikin näin sopivasti, jne. (hän siis tekeytyy tarpeisiisi täydellisesti vastaavaksi)

·         olet uupunut ja väsynyt jonkun ihmisen seurassa, mutta järkevää syytä tälle ei tunnu löytyvän, etkä näin ollen osaa yhdistää väsymystä kovinkaan pian tähän ihmiseen. Tai myöntäminen on itsellesi tajuttoman vaikeaa, koska et halua leimata häntä.

·         nouseeko energiatasosi jonkun ihmisen kanssa selvästi, mutta jonkun toisen kanssa laskee. Jopa niin, että melkein kuulet voivottelun ja negatiivisen mollivoittoisen mongerruksen korvissasi. Jäät sitä ihmettelemään, mutta ajattelet sen olevan ehkä vain väliaikaista.

·         hänen ympäristössään on jatkuvasti jotain tuhoa, jota sitten selitellään eri tavoin: rikkoontuneita ihmissuhteita, välien menemisiä, sekaannuksia, selviteltävää, epätasapainoa, rauhattomuutta, epävarmuutta, epätoivoa, hämmennystä, väsymystä ja paljon kaikkia negatiivisia tunteita ja puheita.

·         joku sairastuu ympäristössä ja syyllistäminen häntä kohtaan on vahvaa. Todennäköisesti sairastunut on narsistisen piirin sairastuttama. Eikä toisinpäin, minkä kuvan tuhovoimainen piiri tai ihminen haluaa antaa.

·         normaali vuorovaikutus (annetaan-saadaan) ei toimi. Vastassa tuntuu olevan seinä, jos olisi tarvitsemassa itse jotakin.

·         koet olevasi jonkun kieron käsittämättömän pelin keskellä, jossa ei ole normaaleja vuorovaikutus tai sosiaalisia sääntöjä, vaan se tuntuu mielipuoliselta.

·         tunnet eläväsi keskellä surrealistista maailmaa, jossa kaikki vääristyy ja tunnet tulevasi hulluksi

·         tapahtuneet asiat selitellään eriksi ja tapahtumat muunnetaan (tai joku kohta unohdetaan tai toista kohtaa korostetaan eri vaikutelman antamiseksi)

·         normaalit sopimukset eivät päde (edes kirjalliset)

·         kohtaat erittäin vahvaa puolustusreagointia (syyllisyyden siirto)

·         kohtaat esim. työ-alaissuhteissa uhkailua pitkillä sairaslomilla tai perusteettomilla palkkavaateilla (joihin voivat hankkia jopa juristin avukseen): liittyy siis myös siihen, että tehdyt sopimukset eivät päde

·         normaali asiointi on todella voimia vievää ja uuvuttavaa, mikään ei tunnu olevan selvää vaan vääntö jatkuu ja jatkuu ja jatkuu (uuvutustekniikka)

Dementors