jättäisitkö meidät vähän vähemmälle, antaisit enemmän tilaa ja joustavuutta. Antaisit sydänten säilyä ehjinä ja lisäisit rakkautta. Lopettaisit sen tuhoamisen miljoonilla ja miljoonilla ikävillä sanoillasi ja vihallasi. Olisit lempeämpi aggression sijaan. Ymmärtäisit useammin muitakin. Et olisi aina oikeassa ja kertoisi totuuksia muille. Huomaisit kun muut väsyvät ja voivat huonosti. Jos toinen itkee, lohduttaisit, etkä olisi ilkeä. Huomaisit, että toinen ei uskalla näyttää tunteitaan, siinä pelossa että saa haukkusi niskaansa. Huomaisit, että asiat ympärilläsi eivät toimi. Huomaisit, että jotain on pielessä, jos ihmiset kärsivät. Huomaisit, että ilon ja naurun katoaminen on huono asia.Avartuisipa mielesi näkemään, että elämää voi ajaa kahta kaistaa. Voit mennä ja toinen voi tulla, välillä voi kohdata hyvässä hengessä. Paluumatkakin on olemassa. Ja se voidaan taittaa yhdessä. Olisipa kiinnostuksen kohteesi rakkaus ja ilo, jäisipä kovuus ja kylmyys pois. Joustaisipa sydämesi ja pystyisi kuuntelemaan mitä toisen sydän sanoo. Rakentaisit ympärillesi keveyttä, eikä ahdinkoa. Ihmiset tukehtuvat siihen. Jakaisit vastuuta, vaikka asian kohde ei sinua kiinnostaisikaan. Yrittäisit kantaa ja hoitaa, etkä sokeana kävelisi yli.
Aiheuttaisit vähemmän tuskaa ja kärsimystä. Antaisit armoa väsyneelle ja lopettaisit olemasta kuin kuiva aavikko ympärillä, joka lähähdyttää hengiltä. Eläisit elämää, etkä olisi niin jäykkä ja pelokas. Uskaltaisit, vaikka et tietäisi millä kaavalla aina toimitaan. Luottaisit muihin siinä kohtaa.
Samalla henkäyksellä kun ymmärryksen tuoma helpotuksen tunne tuli, alkoi vihan takana piileskellyt itku vuodattaa kyyneleitään. Epätoivon siimat ovat pitkät, muistuttamassa siitä olotilasta, missä maailma tuntuu loppuvan millä hetkellä hyvänsä.
Siltikin, ja koska ymmärrän, otan kiinni, jos sydämesi särkyy. Autan, jos olet pulassa. Kuuntelen, jos et ymmärrä. Selitän, jos sinua ei ymmärretä. Koska minä tunnen sinut nyt.
